Enni4
31.08.2020

Miksi teollisuusviestintä on mielenkiintoista?

Teollisuusviestintä. Jep. Tuskin kukaan ajattelee yliopistossa: ”sitten kun musta tulee iso, alan tehdä teollisuusviestintää!” Niin ei vain ajatella, koska ihminen ei osaa haaveilla sellaisesta, minkä olemassaolosta ei tiedä. Minä en ainakaan tiennyt.

Mutta hei, sellainen minusta tuli. Ai että, miten hienoa on, kun voin sanoa näin. Teollisuusviestijä. Siinä on jotakin, mistä voi olla ylpeä.

Tarina siitä, miten sukelsin teollisuusmaailmaan

Kaikki lähti siitä, kun hain Herealle töihin. Herea on teollisuuteen erikoistunut viestintätoimisto. Olemme teollisuusyrityksen näkyväksi tekijä, kuten strategiassamme todetaan. Kaikki ei tietenkään aluksi ollut sellaista kuin nykyään. Olin Herean toinen työntekijä ja kehitimme Eliinan (tj) kanssa palvelutuotteet alusta alkaen itse. Voisi jopa sanoa, että siinä tuli käytyä heti perään toinen korkeakoulu.

Minulla on aina ollut intohimo kirjoittamiseen, eikä se ole hävinnyt vuosien varrella mihinkään, päin vastoin. Teollisuutta en juuri tuntenut, mutta olin valmis oppimaan. Se on kumma, kun asiat alkavat kiinnostaa, mitä enemmän huomaa, että niistä ymmärtää jotakin. Nykyään ymmärrän jo aika hyvin, mikä on prässi, koneistuskeskus, laserhitsaus, saitti, layout, damper ja mitä näitä nyt on. Kehityksen tie on pitkä ja jatkuu edelleen – opin teollisuudesta uutta joka päivä, mutta se on mukavampaa, kun jonkinlainen pohja alkaa olla olemassa.

Miten maisteri mahtuu konepajan toimistokoppiin?

Tai nykyään paremminkin: samaan Teams-keskusteluun insinöörien kanssa? Kiitos kysymästä, mahtuupa hyvinkin. Minun tehtäväni on olla se, joka sanoittaa yrityksen tekemisen kaikille niille, jotka eivät ymmärrä alan sanastoa täysin, kuten en minäkään.

Minun tehtäväni on siis kysyä tyhmiä kysymyksiä. Lähes jokaisessa palaverissa kysyn: ”Mitä tämä tarkoittaa? Entä mitä tämä niin kuin käytännössä tarkoittaa?” Insinöörit ovat kyllä melko hyviä selittämään, varsinkin, kun he saavat kertoa asiasta, josta ovat kovin innostuneita. Hetken päästä saankin todeta: ”Ahaa, nyt ymmärrän. Vitsi, miten hieno juttu!”

Sen jälkeen kirjoitan tekstin niin, että muutkin tajuavat, miten hieno juttu on kyseessä.

Ikuinen maatilan pikkuapulainen

En tietenkään tässä(kään) tekstissä voi olla sivuamatta sitä, että olen kotoisin maatilalta. Olen tottunut pällistelemään sitä, mitä meidän tontilla milloinkin tehdään: väliin siellä on silppurit, puimurit, kurottajat, paaluttajat, itseohjautuvat traktorit, uudet lypsyrobotit ja mitä persoonallisempia ihmisiä.

Eräänä kesäpäivänä isän kanssa pellolla ajellessa tajusin, että tätähän olen aina tehnyt ja tätähän teen työkseni: kuuntelen, kun ihmiset kertovat, mitä heillä kulloinkin tehdään, miksi sitä tehdään ja mitä hyötyä siitä on. En vain ole tajunnut yhtymäkohtia lapsuuteeni aikaisemmin.

Tuo hetki aurinkoisella pellolla, Toyota Hiluxin etupenkillä ja tuoreen rehun haju nenässäni oli sekä minulle että isälleni hieno hetki.

Lopuksi

Palaan vielä lopuksi alkuperäiseen kysymykseen siitä, miksi teollisuusviestintä on mielenkiintoista: tässä työssä kuulee, näkee ja oppii asioita, joita ei missään muualla kokisi. Sen lisäksi tapaan erilaisia ihmisiä ja pääsen tutustumaan heihin.

Ja en voi tietenkään olla mainitsematta yleissivistystä: kun toisinaan illanvietoissa tulee ilmi, että joku on töissä konepajassa, hämmästytän itsenikin sillä, miten sujuvasti pystyn keskustelemaan hitsauksesta.

IMG 0201